Koska olen tunnetusti maailman käytännöllisin ihminen (siis kysykää keltä vaan, niin vastauksena on kova nauru. Ja eikös se tarkoita positiivisuutta eli kyllä-vastausta? *viaton ilme*) sain vihdoin valmiiksi villasukat, jotka aloitin joskuuus... helmikuussa? Ehkäpä.

Tulipash iso kuva. No, en jaksa säätää.

Sukat on tehty 7-veljestä raita-langasta, Ullan perusohjeella kärjestä alkaen. Sukat ovat piiiitkät, polveen saakka. Levennykset on värkkäilty ihan omasta päästä, eli sovittelun kautta.
Eipähän nuo niin hienot olekaan, kun täällä blogistaniassa katselee muiden tekemisiä, mutta mie tykkään. Ja käyttöä vartenhan ne on. Nimittäin meikällä on aika tymäkkä perusinho sukkahousuja ja muita perinteisesti pakkasella käytettäviä välihousujuttuja kohtaan, ja polvisukat lämmittää melkein tarpeeksi :D

Eilen oli treffintapaiset. Olipahan outoa. En osannut olla normaali itseni, minkä varmaan herra S huomasi myös. Ei ollut mitään fiksua sanottavaa, joten puhuin aika vähän (tai ainakin vähemmän kuin normaalisti). Katsottiin leffa, joka oli hyvä. En nauranut väärissä kohdissa, alkoi itkettämään vain kerran, ja kommentitkaan ei menneet kovin pahasti aiheen ohi. En oikein tiedä mitä ajatella. Edelleen sekaisin pääni kanssa.