Eilinen oli kerrassaan tapahtumarikas päivä (ainakin minun mittapuullani). Ihan oikeeta kässäilyjuttuakin tuolla jossain...

Aamupäivällä kävin kaverin kanssa katsomassa alennusmyyntejä ja syömässä lounasta (Submarinessa, njamskis). Löysin ihanan neulepaidan Lindexistä: tummanvihreän, ohuen, v-kaula-aukkoisen puuvillaneuleen. Ostin myös sinivihreäkirjavaa Nalle Coloria pari kerää, mutta niiden käyttötarkoituksesta myöhemmin lisää.

Kun tulin kotiin, lähetin pikkusiskoni hakemaan postia. Siellä se sitten oli. Kirje Joensuun yliopistosta. En päässyt sisään, enkä edes jonotuspaikalle. Jäin 12 pisteen päähän sisäänpääsystä. Se on paljon se.
Tuntui lähinnä siltä kuin joku olisi potkaissut mahaan ja kaikki ilma olisi hävinnyt kehosta. Sitten tuli lyhyt suruvaihe ja sitten seurasi itseinhon vaihe.
Kaikki viimeisetkin haaveet rapisi alas. Nyt sitten jumitan täällä ensi vuodenkin. Ei minulla mitään ole tätä kaupunkia vastaan, mutta en vaan tahtoisi asua vanhempieni luona enää. Tottakai on vielä mahdollista (mikätahansahan on mahdollista) että saan paikan joko Jyväskylän yliopistosta tai Jyväskylän ammattikorkeasta, mutta... hyvin, hyvin, hyvin hyvin epätodennäköistä sekin on.

Hain äitin töistä ja tulin kotiin nyyhkimään hetkeksi. Sitten lähdin kirjastoon pikkusiskon kanssa. Totesin että lähikirjaston valikoima psykologian saralla on surkea. Lainasin Freudin Tapauskertomukset, suunnitelmanani lukea psykologiaa jokaisen suuren koulukunnan näkökulmasta. Jos ei ekalla yliopistoon, niin tokalla. Ja avoimeen yliopistoonkin voisin kirjautua joskus ensi syksynä. Onko kellään kokemuksia avoimesta, onko se toimiva systeemi? Auttaako hakemisessa (psykaanhan ei ole nk. avoimen väylää, mutta muuten)?

Siihen käsityöasiaan sitten. Aloitin uuden paidan neulomisen, Modasta 1/06, malli 12, Vinoruutuneule. Langan vaihdoin Nalle Coloriin (kaksinkertaisena).  Tsori huonosta kuvasta. Tämmöinen räpsäisy aamuauringossa. Tuo neule on aika sumpussa nyt, varmaan muuttuu aika paljon kun sen pingottaa/prässää/ miksi sitä sanotaankaan kun silitetään märän pyyhkeen läpi?

                   677498.jpg

Hmpfh. Näin luettuna tuo kuulostaa siltä ettei hylkääminen paljoa menoa haitannut, mutta vastaisuudenkin varalta: silloin kun on kovin vauhti päällä, yleensä sattuu eniten. Mutta kyllä mä selviän. Oon selvinnyt aina ennenkin kaikesta.