Lupasin etten bloggaa ennenkuin jotain valmistuu ja hiiohoi, nyt on jotain valmista!

Kaulahuivi pipolle pariksi. Lankana Novita Laura, puikot 8mm bambut. Koko noin suunnilleen 15x 150 cm. Mallineuleena kahden kerroksen helmineule... Tiedän joo. Maailman tylsin. Mutta sopii hyvin talvitakkini kanssa. Toisaalta sen kanssa sopii mikä vain, musta kun on.

Kaikki lankahamsterit varmastikin bongasivat taustalta lankakorini ja sinne ilmestyneet uudet ihanuudet... Nuo punaiset pallerot ovat tilauslapasiin (jotka äiti nakitti minut tekemään) ja harmaa Rose Mohair kietaisuneuleeseen (jonka nakitin äitini tekemään). Olin siis lauantaina Tampereella käsityömessuilla äitini kanssa. Oli hirmuisen mukavaa, vaikkakin tungos oli kamala ja jonot vessaan hirvittävät. Minua kummastutti suuresti parikin asiaa messuvieraissa, esimerkiksi se, että miksi ihmeessä pitää tulla humalassa tollaiseen tapahtumaan? Oltiin kahvilla joskus puolen kahdetoista aikaan ja viereisessä pöydässä istui kaksi naista jotka olivat kännissä kuin ellunkanat.
Toinen asia, josta Katjakin kirjoitti, on töniminen. Itse olin kokoajan pyytelemässä anteeksi, mutta totesin että ehkä puhun eri kieltä kuin muu Suomi, joille sama ilmaus on 'oho'. Ei tuo sinällään minua haittaa, naurattaa vaan lähinnä.

Sitten niihin ostoksiin. Ekanakin. IIIH! Ihania! Maailman kivoimpia!

Kirjopirkkaa. Tästä tulee sukat.
Sport Sock Color. Tästäkin tulee sukat.
Vihreää hahtuvaa. Tästä ei tule sukkia.
Valollinen virkkuukoukku. Tällä ei virkata sukkia. Vähänkö siisti. Tosin selitin siitä miespuoliselle kaverilleni, joka oli sitä mieltä että olen ehkä seonnut, tai sitten vähän liian syvästi innostunut käsitöistä. Oli sitä mieltä että paikkaan näillä sitä tyhjää kohtaa mikä jää ilman parisuhdetta ja että kun löydän jonkun, nämä kässäilyt palautuvat inhimillisiin mittasuhteisiin.
En uskonut tähän teoriaan.

Matkalla käytiin sitten Ideaparkissa (krhm.. kun oltiin jo siellä saakka). Ja Sinelli. Ah. Saisinko muuttaa sinne? Ostin lukkoja koruihin, sellaisia ihania kukallisia salpalukkoja(?), enkeliriipuksia ja Fiskarsin kohokuviointilevyjä.

Muuten? Koko viikon ollut aika haipakkaa. Tosin ihan mukavaa. Pojasta olen luopunut. En jaksa ajatella asiaa. On käynyt selväksi että hän on kiinnostunut minusta tasan siinä vaiheessa perjantai-iltaa kun on jo yrittänyt jokaista baarin tyttöä. Olkoon siis. En ole musertunut, pettynyt tai surullinen. Ei kannata huolehtia.

Vielä viimeisenä. Tällainen meni tänään pesukoneeseen. Valmiin käsveskan näette pian. Toivottavasti.