Ihme palloilua koko viikko. Pää on kovin pyörällä.

Pojasta ei mitään. Keskiviikkona laitoin viestin, jossa kyselin kuulumisia. Ajattelin että jos kiinnostaa, se vastaa, ja jos ei niin se siitä sitten. Joten se siitä sitten. Vielä kun fysikaaliset reaktioni ymmärtäisivät tuon enkä hyppäisi jännityksestä aina kun puhelin soi... Sinänsä masentavaa, että olin kerrankin oma itseni ja se ei ollut tarpeeksi. Nojoo, onhan niitä onnellisiakin vanhojapiikoja?

Eka pomatomus on jo kantapäässä! Saas nährä. Uusi kässälehti antoi idean huovutettuun laukkuun, pitänee etsiä jostain mustaa tai tummanruskeaa huopuvaa lankaa, jotta pääsee toteuttelemaan... Kaulahuivia on reipas metri, enää puoli kerää neulomista ja sitten se on valmis. Tänä viikonloppuna, toivottavasti.

Huominen menee opiskellessa, illalla kavereiden kanssa suunnitelmissa hillumista. Siitä lisää sitten :)
Seuraavassa postauksessani lupaan esitellä jotain valmista!