Tänään oli viimeinen pääsykoe. Enpä taida päästä sinnekään. Mielessäni olen jo laittanut ensi vuoden asioita poikki, halki ja pinoon: etsin töitä, kirjaudun avoimeen yliopistoon, neulon, neulon ja neulon!

Ahdistus aiheutuu siitä, että en perinteisesti ole se ihminen jonka asiat ei mene putkeen. Mä olen yleensä se onnekas hyväkäs, jonka asiat menee putkeen no matter what. Vielä ei ole iskenyt epätoivo, mutta odottakaapa vain kun pääsen sänkyyn ja uppoan epätoivoon :D Eniten pelottaa vanhempien ja isovanhempien reaktiot. En olekaan ennen ollut varsinaisesti pettymys (paitsi ehkä faijalleni mutta siihen olen jo tottunut), joten tämä voi heittäytyä kiinnostavaksi.
Herra S:kin soitti tänään, oli vissiin kuullut että oli koe. Lohdutti ja sanoi ettei saa luovuttaa, jos kerran olen löytänyt jotain mistä pidän todella. Ja mä vaan mietin mitäköhän herra M:lle kuuluu...

Eilen opettelin kirjoneuleen tekoa, siinä vaiheessa kun en enää saanut luettua, ja... no, ehkä tuon voi kirjoneuleeksi tulkita joka hyväsydäminen. Jokatapauksessa, löysin ihanaiset kaksiväriset lapaset Novitasta Talvi 2005, malli 5. Olisi mustia ja luumun/viinin punaisia Novita Woolin jämiä jossain... Haaveena on joskus tehdä sellaiset ihanat moniväriset kukkalapaset, jotka oli Suuressä käsityölehdessä viime vuonna muistaakseni. Jotkut maakuntalapaset ne oli muistaakseni. Ne oli mun Joensuu-haavelapaset. Ne kädessä mun piti viipottaa kämpän ja yliopiston väliä. Mutta haaveet ei aina toteudu. Voihan lapasia käyttää kotonakin. Eikös voikin?

Hmm. Olen mä jotain tehnytkin viime aikoina. Viime perjantaina tai lauantaina valmistui tämä tuubitoppi:

Malli perustuu löyhästi skl 6-7:n tuubitopin malliin. Äärimmäisen löyhästi itseasiassa... Tuossa on sauma rinnan alla, yläosa on kaksinkertainen. Ei tuo häävin näköinen ole, mutta eiopähän tule olkainrajoja auringosta, jollaiset kyllä on jo.