Minttumaarista tuli ihmemöykky, joku nimeämätön neuloja unohti sen keskisilmukka-lisäyshässäkän. No, paremmin sitten ensi kerralla. Alan tosin pikkuhiljaa epäillä, ettei minusta tule pitsihuivinneulojaa, sen verran huonolta vaikuttaa. Tai voisi tullakin, jos malttaisin lukea ohjeen kerrankin kokonaan...

Sitten tapaus Vihervaaraan. Mewrilin ehdotuksesta testasin mallitilkkuun kaksinkertaista 7-veikkaa, ja seiskan puikoilla tiheys sopikin yhteen Vihervaaran ohjeen kanssa. Jee! Eilen lauantaina loin silmukat ja nyt Vihervaara on edistynyt jo pitkälle hihaan. Nopeaa neulottavaa tosiaankin. Palmikoitahan en ole hirveästi tehnyt, joten pientä taistelua on ollut ilmassa ja ehkä muutama kirosanakin saattanut kuulua. Mutta eipä se mitään kun jälki on noin hervottoman kaunista.

Langan väri on herneenvihreä. Ihanan keväinen!

Pojan kohdalta voisi todeta, että se siitä sitten. Olen tosin tainnut sanoa niin jo monesti aiemminkin, mutta tälläkertaa se on totta. Me nähtiin joulun ja uudenvuoden aikoihin muutaman kerran, ja nyt perjantaina kyselin, haluaisiko hän nähdä nyt viikonloppuna, ennenkuin hän häviää maisemista vähintään puoleksi vuodeksi, ja mitään ei ole kuulunut. En tiedä kumpi harmittaa enemmän, tapaus itsessään vai se, etten ole edes yllättynyt. Eihän meistä ikinä mitään tulisi, kun niin erilaisia ollaan, mutta oli se kiva ajatus. 
No, onpahan enemmän aikaa lukea pääsykokeisiin!

Päivän suosikki.