...helvetin hyvin menee.

Pyydän jo etukäteen anteeksi tulevaa vuodatustani. Johonkin pitää saada tämäkin purkaa. Seuraavalla kerralla aihepiiriin liittyvää asiaa eikä angstausta, lupaan!

Paljon kaikkea inhottavaa ja vaikeeta on taas kasautunut yhteen. Olen huolissani rakkaistani, en tiedä mitä teen ensi vuonna, ja mitä jos mikään ei menekään niinkuin pitäisi?
En saa mitään käsityöjuttuja aikaan, mua ei oikeastaan edes kiinnosta mikään. Oon kipee, en jaksa lukea tenttiin joka olisi viikon päästä maanantaina, en jaksa mennä töihin, en jaksa kirjoittaa, lukea, en osaa edes nukkua kunnolla.

En jaksa olla mukava ja ystävällinen, en jaksa mukautua muiden toiveisiin. Siksi riitelin viikonloppuna parhaan ystäväni kanssa (tai oikeastaan sen poikaystävän kanssa). Anteeksi vain jos mielipiteeni mm. autoista, rahasta ja asepalveluksesta eivät natsaa heidän katsantokantojensa kanssa.
Aika surullista että toisten pitää päteä niin kovasti omaisuudellaan. Mä ainakin olen tosi onnellinen näin, ilman sen suurempia. Mulla on kaikkea mitä tarvitsen, enemmänkin.

Enpä ole ennenkään itseäni muuttanut sen mukaan mitä muut sanovat. 
Ja asiahan on niin, että this bitch bites back.

Onneksi näin eilen Pojan. Se piristi enemmän kuin mikään. Toivottavasti en tartuttanut siihen flunssaani...