Tänään oli poikkeuksellisen hyvä postipäivä!
Ekanakin saapui näköispainos Eeva Haaviston kirjasta sata kansanomaista kuviokudinmallia, kiitos ja kumarrus siitä Inkulle!
Selasin sen äkkiseltään läpi, ja löysin jo vaikka kuinka monta mallia jotka vaan pitää saada tehdä. Tuli sellainen IIIH-olo. Kuten kovin usein muulloinkin neulemalleja selaillessa!
Päässä suhisee miljoona ideaa ja sitten muistaa että mitäs kaikkea sitä pitäisikään vielä saada valmiiksi. Icarus alkaa nyppiä toden teolla, koska yhteen kerrokseen menee melkein puoli tuntia aikaa, ja kerroksia on jäljellä vähän vajaa parikymmentä. Murrr. Tuntuu siltä ettei se ikinä valmistu. Ei ole neuleplääh. On vaan icarusplääh.
Sitten saapui viimeinen Sny-paketti. Kauhean haikeaa tavallaan. Istuin pitkään ja tuijottelin pöydällä olevaa pakettia, nauttien jännityksestä :) Lopulta, teemukillisen jälkeen, rohkaistuin, ja oi mitä ihanuuksia löysinkään:
Ihan mielettömän ihanan muistikirjan, Nature-napostelujuttuja (ihan hillittömän hyviä muuten. *mussunmussun*), Dropsin Alpacaa kauniin keväisessä vihreän sävyssä, sinistä hahtuvaa, söpö kaulakoru ja koirallekin nameja :)
Kiitos kovasti ei-enää niin salaiselle ystävälleni, joka oli siis Sinikka.
Kaikki paketit olivat ihanaisen onnistuneita, en olisi itsekään osannut paremmin!
Kiitoskiitoskiiiiiiitos!
Muutenkin menee hyvin. Poika ei kadonnutkaan. Lukeminen mättää edelleen. Neuloin eilen coachellan helmaa kymmenisen senttiä lukiessani. Kaverin yo-juhlat on parin viikon päästä. Mekko on puolivalmis, vuori puuttuu.
Ekanakin saapui näköispainos Eeva Haaviston kirjasta sata kansanomaista kuviokudinmallia, kiitos ja kumarrus siitä Inkulle!
Selasin sen äkkiseltään läpi, ja löysin jo vaikka kuinka monta mallia jotka vaan pitää saada tehdä. Tuli sellainen IIIH-olo. Kuten kovin usein muulloinkin neulemalleja selaillessa!
Päässä suhisee miljoona ideaa ja sitten muistaa että mitäs kaikkea sitä pitäisikään vielä saada valmiiksi. Icarus alkaa nyppiä toden teolla, koska yhteen kerrokseen menee melkein puoli tuntia aikaa, ja kerroksia on jäljellä vähän vajaa parikymmentä. Murrr. Tuntuu siltä ettei se ikinä valmistu. Ei ole neuleplääh. On vaan icarusplääh.
Sitten saapui viimeinen Sny-paketti. Kauhean haikeaa tavallaan. Istuin pitkään ja tuijottelin pöydällä olevaa pakettia, nauttien jännityksestä :) Lopulta, teemukillisen jälkeen, rohkaistuin, ja oi mitä ihanuuksia löysinkään:
Ihan mielettömän ihanan muistikirjan, Nature-napostelujuttuja (ihan hillittömän hyviä muuten. *mussunmussun*), Dropsin Alpacaa kauniin keväisessä vihreän sävyssä, sinistä hahtuvaa, söpö kaulakoru ja koirallekin nameja :)
Kiitos kovasti ei-enää niin salaiselle ystävälleni, joka oli siis Sinikka.
Kaikki paketit olivat ihanaisen onnistuneita, en olisi itsekään osannut paremmin!
Kiitoskiitoskiiiiiiitos!
Muutenkin menee hyvin. Poika ei kadonnutkaan. Lukeminen mättää edelleen. Neuloin eilen coachellan helmaa kymmenisen senttiä lukiessani. Kaverin yo-juhlat on parin viikon päästä. Mekko on puolivalmis, vuori puuttuu.
Kommentit