Ylioppilasjuhlat on nyt sitten ohi, kaikki meni suhteellisen hyvin: puhe meni hyvin, en itkenyt, sain stipendin, kävi ihania sukulaisia joita en ole tavannut pitkiin aikoihin, ilta meni aika jees, vaikka ei säpinöitä oikeen ollutkaan. Koululla oli lakitustilaisuudessa vähän sähläystä (no okei, ei ihan vähänkään), mutta hyvin siitäkin selvittiin. paperit oli mitä odotin/tiesin niiden olevan. Stipendiä vaan en odottanut *hämmästynyt ilme*
Kotiin saavuin yöllä neljän jälkeen, oli ihanan valoisaa eikä väsyttänyt yhtään. Nyt väsyttää sitten siitäkin edestä :S

Tänä aamuna olen kuunnellut Nerdeen loistavaa levyä Diamond Station, josta löytyi loistava kappale päivän fiiliksiin, No matter:

Strange how it goes, one never knows, what this life has planned for tomorrow
and sometimes the things that hurt your feelings turn out to be the best for all of us
No matter how I cry, no matter what I do or say,
I know I'll lose you anyway
No matter how I try, no matter if I beg you on my knees,
I know tomorrow's gonna take us apart
I guess this is it, the time has come, walk away, walk away don't look back
Dry up your tears, put on a smile, don't you know a new life is waiting for you
No matter how I cry, no matter what I do or say, I know I'll lose you anyway
No matter how I fight, no matter if I beg you on my knees, I know tomorrow's gonna take us apart

Periaatteessa nyt on hyvä olla, mutta käytännössä pelottaa ja ahdistaa aika tehokkaasti. Mitäs jos... Huomenna on pääsykokeet, enkä oikeasti uko pääseväni sinne opiskelemaan. Olen liian tyhm, laiska ja saamaton ja lukenut liian vähän... Se vaan kun kaikki suunnitelmat nojaa siihen että pääsen sinne opiskelemaan. Pitänee lukea vielä tänään ja toivoa ja rukoilla ihmettä.

Jotta ei ihan tilitykseksi menisi: väliaikatietoja bolerosta. Aloitin uudet hihat, teen ne täysin soveltaen ja olkapäältä aloittaen. Aika kiinnostavaa :)
                                           632424.jpg