Koska sukista vasta toinen on valmis (jösses kun tuli nätti!), ajattelin esitellä käsityökassini. Tämän olen tehnyt ehkä vuosi-kaksi sitten, tilkkutyönä vanhoista palasista (vihreä on vuorikangasta vanhojentanssimekosta ja valkoinen tilkkupuuvillaa joka jäi yli päiväpeitosta).
                                                

Muuten elämä kohtelee aika julmasti näinä päivinä. Lähes koko ajan on paha olo, en näe mitään tulevaisuutta itselleni enkä osaa edes kuvitella että asiat selvenee mitenkään paremmiksi. Pienetkin asiat saa mut itkemään, mitä ei tietenkään voi tehdä muiden ihmisten nähden, joten aika paljon tulee oltua yksin omassa huoneessa. Siinäkin yksi murheenkryyni: tuon kuvan taustana on mun huoneen seinä, joka siis todellakin on tuon värinen, kaikki neljä seinää. Mun huoneessa ei myöskään ole kunnon ikkunaa, joten tää on aina tosi pimeä. Tarkoitettu piirrustusten mukaan halkovarastoksi eikä ihmisasunnoksi. Tein muuten tässä päivänä eräänä sellaisen kivan pikku havainnon, että tässä huoneessa ei ole tasan yhtään huonekalua jotka olisi mun valitsemia / mulle ostettu. Jotain perintöjä kaikki...
Vain yksi huonekalu josta edes pidän, mummolta peritty rottinkinojatuoli. Tällaisina päivinä se vaan muistuttaa siitä miten kamala ikävä mulla on mummoa. Yhä edelleen.

Mä tiedän et asiat selvenee ja huomenna on taas parempi olo. Pitää vaan saada nää ajatukset ulos, kun ei ole ketään joka kuuntelisi. Totuus on, että mä pelkään. Pelkään mihin joudun. Jos kysyt vaikka mun lukiokavereilta, millainen Anni on, ne vastaa että positiivinen luonne, iloinen ja empaattinen sunmuuta paskaa. Mutta en mä ole sellainen enää. Oon tosi pohjalla ja muuttunut kauhean kyyniseksi ja pessimistiseksi. Enkä mä tiedä milloin tää päättyy.