Eka päivä työharjoittelua meni ihan taivaallisesti. Kahden aikaan katsoin kelloa että pirulauta, tunnin päästä piää lähteä. Ei se itse työ ole mitään unelmaa, mutta saan olla tasan siellä missä haluan koko maailmassa eniten olla töissä ja kaikki ihmiset oli siellä kamalan mukavia ja kaikki oli tosi jees. Huomenna pääsee taas töihin, jes! (Kahtotaans vaan kauanko tää innostus kestää :P

Ompelin viikonloppuna hamosen. Aika perustylsä. Suunnilleen kattopellin vahvuista farkkua, mutta hameesta tuli kiva ja siisti ja muistin jopa silittää saumoja auki ja hei: ei yhtään palovammaa! (käsivarressa on n. 5cm pitkä palovamma-arpi jostain alkukesältä kun silitin jotain.... Siis en mää oo mitenkään tohelo.) Kuvaa ei oo, koska mikään niistä ei onnistunut. Yllättävää.

Ruskea lyhythihainen kietaisuneuletakki on 1/5 valmis, siis takakpl ja eka etukpl valmiina. Ehkä ensi kevääksi... No ei, äkkiähän sitä tikuttelee viitosen puikoilla.
Sagittaria lähti purkuun (me ei vaan sovita yhteen sagittarian kanssa, vaikka se kaunis onkin. En vaan tajua). Aloitin sitten lehmushuivin, joka on jo viidennessä lehtikerroksessa eikä ole vielä mennyt hermo.

Tajusin muuten äsken kun tulin lenkiltä, että oon nähnyt enemmän yhtä naapurinpoikaa viimesen viikon aikana kun viimesen kolmen vuoden aikana yhteensä. Outoa. Äskenkin se tuli pyörällä vastaan.